Meillä kävi toissapäivänä välittäjä arvioimassa asuntoa...oli aikas jännää :) Asunnon vaihtaminen alkaa pikkuhiljaa tulemaan konkrettisemmaksi... Toisaalta olen aivan innoissani, koska Pikkumurun syntymisen jälkeen kaipaamme kipeästi lisätilaa. Toisaalta tuntuu haikealta. Koti on niin ihana, ettei siitä haluaisi luopua! Olenkin ajatellut käydä kysymässä seinänaapurilta, josko voisimme hieman kaataa seiniä ja ottaa lisätilaa heidän puoleltaan...
Joka tapauksessa ovi on jo raollaan uuteen...
Ja ihana kamala remonttiaika häämöttää jälleen... Remontista olen kuitenkin vain ja ainoastaan innoissani. Suunnittelu ja remppaaminen on kivaa, vähän kuin yhteinen harrastuksemme. Vaikka onhan se välillä toki hajottavaakin :D Enkä edes uskalla ajatella mitä se on nyt, vauvan kanssa...
Ennen muuta täytyy tässä taas keväällä lähteä kirpputorille tyhjentämään ylimääräinen kaapeista. Vanhoista sohvatyynynpäällisistä taitaa ainakin osa päästä kiertoon.
Niin ja sitten vielä yksi pikkujuttu... Jostain pitäisi löytää se UUSI KOTI! :D
Tsemppiä etsintään!! :) Ja etenkin siihen remonttiin, ei käy kateeks...
VastaaPoistaUusi lukija kurkkimassa. Uuden kodin metsästäminen on aina haastavaa, tsemppiä siis siihen :)
VastaaPoistaVoi että elätte jänniä aikoja.Meillä on jokainen lapsi syntynyt eri kotiin.Ja aina tehty hulluna remppaa.Se kyllä vaatii hermoja eikä todellakaan oltais ilman sukulaisten apuja tehty mitään.Meillä on kanssa vaan 90 neliöö tilaa.Ei todellakaan oltu kuviteltu että tässä kodissa asuessamme meille tulis vielä pieni tyttönen.Mutta toisin kävi. Ahdasta on todella.Meidän koti on alkujaan ollut 145 neliöö mutta tässä aikaisemmin joskus asuva tyyppi on lohkonnut asunnot kahdeksi eri asunnoksi.Ja nyt sitten toi naapurin asunto on tällä hetkellä myynnissä voitais ostaa pois ja asua tässä pidemään mutta on liian kova hinta ja sitten kuitenkin halutaan se omakotitalo (vanha) ja omapiha. Mä olen kauhulla joskus miettinyt että tulee kyllä tätä kaupunki elämää joskus todella ikävä.Hinnat on tosi kovat vanhoissa taloissa jos tulee tästä keskustasta myyntiin.
VastaaPoistaHuh, voin kuvitella, että tosta luopuminen on haikeaa! Mulla on hervoton kodinlaitto/sisustusbuumi. Huomenna tapaamaan sellaista tuttua välittäjää, sillä pitäis olla vuokralle jotain sijoitusasuntoja.
VastaaPoistaJaa´a, koskahan mustakin tulee aikuinen ja hankin omistusasunnon :o
Laapa: kiitos!
VastaaPoistaJohanna: Kiva kun kävit kurkkimassa. Täytyykin tulla vastavierailulle blogiisi jahka kerkiän! :)
Sannu: Olipa rohkaisevaa tekstiä! Ja hauska kuulla ettei olla ainoita ahtaasti asuvia. Onpa tylsä, että teiän koti on aikanaan tollain lohkottu! Meillä tässä siis vaan 2h + k ja 44 neliötä. Vielä menettelee, mutta kauhulla odotan pinnasängyn kokoamista ja syttötuolin tuomista keittiöön...nytkin jo olohuoneessa kompastellaan lelumattoon... Mutta samat fiilikset on täälläkin, että kaupunkielämästä ei millään haluaisi luopua! Luultavasti on kuitenkin pakko, huoh. Jospa tosiaan joskus sitten oma talo ja piha, toivotaan! :)
Mob: Ehkä se on tää kevät, joka nostaa sisustusbuumin! Löytykö hyvää asuntoa? Hei ja kiitos lahjasta, oli tosi nätit! :)
Kukkuu. Mun blogissa on sulle tunnustus, käy kurkkaamassa.
VastaaPoistaNää sun kuvat on niin kauniita. Huoh.