Joulutunnelmia

Tovi jos toinenkin vierähtänyt viimeisestä postauksesta... Elämä tuntui joulun alla niin hektiseltä, ettei aika tuntunut riittävän mihinkään! Pikkumurun ihka ensimmäistä joulua vietettiin ihanissa JA TALVISISSA tunnelmissa! Tänä vuonna olimme aattona miehen perheen luona ja joulupäivänä oman perheeni luona. Tapaninpäivänä rauhoituimmekin suosiolla päiväksi kotiin ja kyllä teki hyvää! Välillä on niin hyvä vaan olla! Muutama kuva joulustamme...

Mies haki perinteitä kunnioittaen kuusen maalta...tai oikeastaan 5 kuusta... Piti kuulemma tuoda riittävän monta, että on nirsolla rouvalla mistä valita ;)

Pikkumuru ihmetteli joulun tohinoita milloin kenenkäkin sylissä. Äidin iloksi jouluaattona vaihdettiin vaatteita kolmeen kertaan pienten ohi-vaipan-tapaturmien johdosta... Tottakai silloin kun toivoo, että varta vasten joulua varten valitut vaatteet pysyisivät puhtaina, sattuu näitä mukavia ylläreitä :D Mutta pitäähän sitä toki hienon neidin kostyymia vähintään kerran juhlan aikana vaihtaa!

Ihania lahjojakin saimme yllin kyllin. Mies sai Mokkamestareiden kahvia, joka, täytyy myöntää, hiveli jopa allekirjoittaneen makuhermoja. Eipä ole ennen moista sattunut...

Pikkumuru ei vielä tänä jouluna oikein päässyt sisään tonttulakin hienouteen... Hän kun ei oikein välitä mistään päähän puettavasta. Näyttää kuvassakin lähinnä vihaiselta piispalta... :D

Että sellainen joulu meillä. Nyt on kuusi jo heitetty jorpakkoon ja asennoiduttu odottamaan uutta vuotta!

Project Bedroom... valmista

Sain kuin sainkin makkarin valmiiksi ennen Pikkumurun syntymää! Tai ainakin suuret linjat ovat kunnossa. Kehykset päätyivät seinälle ja suureen osaan niistä löytyi kuvatkin. Muutama jäi tyhjäksi, ja itse asiassa ajattelin ne ainakin toistaiseksi niin jättääkin. Kehysten kanssa tein periaatepäätöksen ja ripustin ne seinään ilman laseja, kuvat siis länttäsin suoraan seinään. Lopputulos on aika rosoinen, mutta tykkään siitä näin. Sängyn päälle pääsi edelleen tekstitaulu, jonka olen tehnyt leimasimilla.

Makkarin ehdoton lempparini on kyllä kattolamppu, joka tuossa kuvassa näkyy vain osittain. Se oli aikalailla vuosi sitten meidän yhteisprojektimme. Totuttuun tapaan minä sain idean ja suunnittelin, toteutuksessa suurimman työn teki mies... niinhän se aina menee :D Kaikki lähti siitä, ettei kaupasta kertakaikkiaan tuntunut löytyvän sellaista lamppua kuin halusin. Hieman työläs tuo lamppuprojekti oli, mutta vaivan arvoinen! Nyt on mieluinen ja uniikki lamppu :)

Harmi kun näin talvella tulee sisällä niin pimeitä kuvia...

Kun isi töihin läks...

Mies palasi isyyslomalta töihin ja me vietämme Pikkumurun kanssa ensimmäistä päivää kahdestaan. Tähän mennessä päivä on sujunut oikein mukavasti kiitos hyväntuulisen vauvelin. Tänä aamuna Pikkumurukin tykkäsi taas nukkua klo 11 asti, mistä univelkainen äiti oli kovasti mielissään. Tällä meidän piltillä näyttää tällä hetkellä olevan sellainen rytmintynkä, että heräilee joko kahdeksan aikaan tai sitten vasta myöhään niin kuin tänään, valvoskelee keskimäärin iltapäiväkolmeen ja nukkuu sitten iltapuolen. Ja koska valveillaoloaikana yleensä vietetään tiiviisti aikaa maitobaarin tiskillä, niin tämä tarkoittanee tällä hetkellä sitä, että kökin ainoan valoisan ajan päivästä kotona... En oikein uskalla lähteä vaunuilemaan, jos Pikkumuru on hereillä, koska luultavasti siinä vaiheessa, kun olen saanut pikkuisen pakattua vaunuihin, iskee taas nälkä, eikä imettäminen puistonpenkillä pakkasessa taida olla parhaita ideoita... Mutta samapa tuo, kyllä tuon ihanan pienen ihmisen takia voi yhden talviauringon uhrata.

Isi-teemasta sen verran, että tässä kuussa meillä päästiin viettämään ihka ensimmäistä isänpäivää. Isänpäivänä Pikkumurulla oli ikää tasan kaksi viikkoa, joten juhlallisuuksien hoitaminen jäi ymmärrettävästi äidin harteille. Oikein mukavan isänpäivän kaiken kaikkiaan vietimmekin, vaikka tänä vuonna kyllä jäi vielä mieheltä juhla-aamiaiset, kakut ynnä muut saamatta. Mutta lahjan olin sentään jo etukäteen hankkinut. Elektroniikka-teeman lisäksi askartelin lahjaan isille oman bodyn (tai siis vauvahan tätä päällä pitää...). Mielestäni siitä tuli ihan hieno :) Piti tehdä unisex-malli, kun ei koskaan voi tietää, jos ultraveikkaus sukupuolesta olisikin osunut väärään. Mutta tämän kanssa voi sitten laittaa vaikka tyttömäisemmät housut.

Maailman ihanin tyttö syntyi 31.10.10

Nyt hän on täällä!!! Valloittavan ihana tyttönen, jota täällä Pikkumuruksi kutsuttakoon. Ikää pienellä tänään 22 päivää.

Edellisen postauksen olen tehnyt tänne 30.10: "Nyt rv 39+3 ja kumpikin meistä haluaisi jo päästä lähtemään synnärille". Enpä arvannut, että synnytys alkaisi tulevana yönä!!!

Jonkinlainen synnytyskertomus on tähän pakko raapustaa (tulossa pitkä teksti...), sen verran mullistava kokemus se oli. Ne hypätköön tämän kohdan yli, joita synnytyskertomukset eivät inspiroi :D

Eli lauantai-iltana 30.10 alkuillasta alkoi supistella. En kuitenkaan ajatellut sen olevan mitään kummempaa, koska supisteluja oli ollut raskauden puolivälistä asti. Laitoin kyllä merkille, että supparit olivat hieman isompia kuin aiemmin, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan, koska raskaus oli jo loppumetreillä. Olo oli siihen saakka fyysisesti ollut mitä mainioin, ja usealle tutulle kyselijälle naureskelinkin sinä iltana, että mahtaakohan vauva tulla ulos ollenkaan, kun olo on niin hyvä... Myöhemmin illalla haettiin kullan kanssa grilliruokaa (tosi fiksu juttu jälkeenpäin todettuna) ja katseltiin kotona telkkaria. Puolenyön aikaan aloin ihmettelemään, että on se kumma, kun supistuksia tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Supparit eivät olleet kipeitä, joten olo oli epäuskoinen, että voisi synnytyksen alku olla kyseessä. Kuitenkin varmuuden vuoksi klo 01-03 supistuksia kellottelin, ja totesin että niitä tulee koko ajan 5 minuutin välein tai useammin. Koska ohjeistuksissa käskettiin, soitin tässä vaiheessa synnytyspäivystykseen. Sanoivat sieltä, ettei kannata sairaalaan lähteä, jos eivät supistukset kerran ole kipeitä. Niinpä sitten jäin olkkariin edelleen keikuttelemaan jumppapallon päälle, kun ei supitusten kanssa kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Mies meni siinä vaiheessa luvallani nukkumaan. Pikkuhiljaa supparit kovenivat ja olo alkoi olla aika kestämätön. Joskus 05 jälkeen menin herättämään miestä, koska halusin lähteä sairalaan. Unenpöpperöinen mies kyseli ensin, että olenko varma, mutta kun siinä vaiheessa itseltäni lensi laatta (ne ihanat grilliruuat...), niin tuli kyllä vipinää miehen kinttuihin :D Onneksi meillä oli erittäin lyhyt matka sairaalaan, koska pelkäsin koko ajan oksentavani uudelleen (yrjöluku jäi lopulta tuohon yhteen...helpotus...). Noin 06 saavuimme päivystykseen. Päivystykseen saapuessa olo hieman helpotti, ja huomasin, etteivät hoitajat ottaneet minua alkuun tosissaan. Itse olimme myös kumpikin asennoituneet niin, että lähdemme vielä kotiin. Oli todella epäuskoinen olo, että synnytys tosiaan olisi näin "yhtäkkiä" käynnistynyt. Päivystyksen seurannassa kuitenkin hoitsu alkoi suhtautua erilailla kun totesi, että supistuksia tosiaan tulee alle 5 minuutin välein, 3 cm auki ja kohdunkaula (tai mikä lie) hävinnyt. Hoitaja totesi, että vaatteet vaihtoon ja yläkertaan. Pöllämystyneenä meinasin kysyä, että ai synnyttämäänkö tässä nyt tosiaan mennään... :D Synnytyssaliin mentäessä supistukset alkoivat olla todella kipeitä. Epiduraalia alettiin valmistella samantien, ja sillä välin hengittelin ilokaasua, joka ei itselläni kovin hyvä apu ollut. Epiduraali sen sijaan... ei voi muuta todeta kuin että TAIVAALLINEN AINE!!!;) Kivut hävisivät, olo oli uneliaan autuas, mutta supistukset tuntuivat silti. Synnytys eteni koko ajan hirmu hyvällä vauhdilla, ihan olin yllättynyt joka kerta kun kätilö kertoi, kuinka paljon nyt ollaan auki. Oksitosiinia annettiin loppupuolella, jotta supistukset olisivat voimakkaampia. Jossain vaiheessa epiduraalin vaikutus alkoi lakata. Sain toisen annoksen aika ihanteelliseen aikaan, koska se vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin. Ennen varsinaista ponnistusvaihetta nousin kätilön neuvosta pystyyn, nojailin sänkyä vasten ja ponnistelin aina kun tuli supistuksia. Tätä ei kestänyt kauaa, nousin sängylle ja alettiin tositoimiin. Varsinainen ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia eli hyvällä vauhdilla vauva syntyi maailmaan. Syntymäajaksi tuli sunnuntai 31.10 klo 11.55.

Syntymähetki oli kyllä ihan mieletön kokemus!!! Itkuhan siinä tuli kummallekin! Tyttö oli aikas pikkuinen, pituutta 47 cm ja painoa 2920 g. Ihana oli saada Pikkumuru vatsan päälle, pienen liikkeet tuntuivat ihan samalta kuin vatsassakin, ainoana erotuksena se, että nyt ne tuntuivat vatsan päällä. Synnytyksestä kokonaisuudessaan jäi tosi positiivinen fiilis. Olin odottanut paljon pahempaa. Toisaalta synnytys kuulemma oli todella hyvin etenevä ja siinä mielessä "helppo", joten erittäin kiitollinen olen, että kaikki sujui näin hyvin. Mies oli ihanan rauhallinen ja kannustava koko ajan, niin kuin oli kuvitellutkin. Ja se on vielä sanottava, että kätilö oli aivan ihana ihminen! Sekin vaikutti varmasti paljon omaan kokonaisfiilikseen. Koin myös hyväksi sen, että kotona avautumisvaiheessa pysyin supistusten aikana koko ajan liikkeessä, keikuttelin pallon päällä tai kävelin. Vaikea tietysti sanoa, mikä mihinkäkin vaikuttaa, mutta uskon siitä olleen apua synnytyksen etenemisessä. Ajatuksissa oli ponnistaa jossakin pystymmässä asennossa, mutta lopulta olin ihan siinä perinteisessä "telkkarisynnytysasennossa" , koska en jaksanut nousta pystympään. Ihan hyvin meni näinkin. Ja loppujen lopuksi en ollut tehnyt fanaattisia synnytyssuunnitelmia, vaan menin sillä ajatuksella, että tilanteen mukaan, ja se oli hyvä. Samoin kipulääkkeiden suhteen olin erittäin avoimin mielin suuntaan jos toiseenkin. Tämän kokemuksen jälkeen kuitenkin sillä mielellä, että jos tulevaisuudessa lisää lapsia saadaan, niin ilman epiduraalia en synnytä! :D

Nyt 3 viikoa siis ollaan toisiimme tutustuttu ja aivan valtavan ihana pakettihan tuo on!!! Kokonaisuudessaan alku on sujunut oikein hyvin, ja Pikkumuru ei ole tähän mennessä turhia itkeskellyt. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka olin monelta kuullut, että alku on aikamoista sirkusta niin silti yllätti se, millaista hullunmyllyä erityisesti ensimmäinen viikko todella oli! Huh huh! Sairaalassa oltiin su-ke ja itseltäni kyllä repesi viimeisenä sairaalayönä monestakin syystä täysin hermot koko paikkaan. Siellä sitten vessassa tuhersin oikein kunnon hormonimyrskyitkut ja podin ensimmäiset "huono äiti" fiilikset. Jälkeen päin naurattaa, silloin ei... ;) Taustalla saattoi myös pikkuisen vaikuttaa se, etten sairaalassa saanut juuri ollenkaan nukuttua ja tuossa vaiheessa vedin neljättä vuorokautta nukkumatta... Joten voitte kuvitella, että tuntui helpottavalta keskiviikkona päästä kotiin, vaikka siitä se vauva-arjen opettelu sitten vasta alkoikin...

Näistähän voisi kirjoitella vaikka kuinka, mutta ehkä en tästä tee enää tämän pitempää. Totean vain, että täysin uusi elämänvaihe on nyt alkanut. Alun kaoottisuudestaan huolimatta arki on lähtenyt jo jollakin tavalla rullaamaan, vaikka opetteluahan tämä on koko ajan.

Valtavan onnellisia ollaan ihanasta ja kauniista tytöstämme!!! Mielenkiintoista oppia päivä päivältä enemmän tuntemaan tätä pientä nyyttiä! :)

Vauvateeman ympärillä

Voi totta maar pikkuinen sinua odotetaan jo ihan kauheasti! Nyt rv 39+3 ja kumpikin meistä haluaisi jo päästä lähtemään synnärille :D Vaikka kai tässä vielä saa muutaman viikon kärvistellä jos kovasti yli menee... Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän maltilla tässä kaikesta huolimatta on vielä jaksanut olla, ja fyysisestikin olo on niin hyvä, että välillä tuntuu epätodelliselta tuo raskausviikkojen määrä! Masun kanssa eläminen on ollut ihana kokemus, pienestä tytöstä asti olen siiitä haaveillut niin kuin moni muukin. Mutta kyllä nyt olisi jo mukava vaihtaa rantapallo vauvaan... ja ehkä joskus vielä mahtua takaisin oman kokoisiin vaatteisiinkin...!

Löysin vauvalle aivan ihanan vauvakirjan: WSOY:n Kulta pieni. Harmi, ettei voi etukäteen tietää, mihin meidän perheen lopullinen lapsiluku asettuu, koska näitä olisin voinut mieluusti hamstrata varastoon :D

Viikko sitten ihanat ystäväni järkkäsivät minulle vauvajuhlat! :) Olin aivan ällikällä lyöty, käsi sydämellä en osannut ollenkaan odottaa moisia! Mieskin oli niin hyvin juonessa mukana, että itselleni yllätys valkeni vasta kutsujen alkaessa. Koska ei ole laittaa kuvia itse kemuista (enkä muutenkaan tänne viitsi kauheasti kasvoja laitella), laitan muutaman kuvan lahjakorista, jonka tytöiltä sain. Ihania juttuja!

Hellyttävintä korissa oli pupusoittorasia. Niin suloinen!

Perjantaileivontaa

Innostuimme tänään leipomaan. Siitä onkin ehtinyt vierähtää pitkä aika, kun viimeksi ollaan yhdessä leivottu. Ja kun olo alkaa olla jo hieman valasmainen muutenkin, niin mitä pari sokeriherkkua siinä enää haittaa :D Leivoskelimme siis marjapiirakkaa ja mokkapaloja, gluteenittomana of course. Marjapiirakan ohjeen olen saanut kaverilta, ja se on ihanaa! Ohje on kyllä alunperin puolukkapiirakalle, mutta heitettiin nyt joukkoon myös mustikoita. Mokkapalojen ohjeella puolestaan tulee mielestäni mielettömän hyviä mokkiksia, taikina on ihanan pehmeää, eikä mistään arvaisi gluteenittomaksi...

Gluteeniton puolukkapiirakka

pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

3-4 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

päällinen:

4 dl vaniljajogurttia

2 kananmunaa

1 dl sokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon kanamuna. Sekoita keskenään jauhoseos ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Levitä taikina vuokaan. Sekoita keskenään päällisen aineet ja kaada seos pohjan päälle. Ripottele päälle noin 2 dl hiukan jäisiä puolukoita. Paista piirakka 200 asteessa n. 25-30 min. Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkka, ettei piirakasta tule kuiva. Piirakasta tulee maukkaampi, jos sen ottaa pois uunista niin että täyte vielä "heiluu".

Gluteenittomat mokkapalat

pohja:

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200g voita

4 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

4 rkl kaakaojauhetta

2 dl (punaista) maitoa

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita joukkoon voi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seos taikinaan vuorotellen lämmitetyn maidon kanssa. Kaada taikina pellille. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa 15-20 minnuuttia.

Kuorrutus:

5 dl tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

100g voita

2 rkl kahvia

5-6 rkl vettä

Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe. Lisää joukkoon sulatettu voi, kahvi ja vesi. Sekoita seos tasaiseksi, ja levitä kuorrutus hieman jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle nonparelleja. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Laktoosittoman version tästä saa käyttämällä laktoositonta voita ja pohjassa maidon sijaan 2 dl kuumennettua vettä.

Mokkapaloilla sitten herkuteltiin illalla kera ihanien ystävien! Marjapiirakan korkkaaminen jää odottamaan huomista päivää...

Kirpparilöytö!

Tein eilen todellisen heräteostoksen... Käväisin kirpparilla ja silmään osui tämä aivan mielettömän ihana vanha nukensänky! Hintaa oli kokonaista 8 euroa, joten en voinut vastustaa kiusausta! Tämä on nyt kyllä täysin tulevaisuus-ostos, koska vielä tässä vaiheessa sängyllä ei tee mitään, eikä se sisällä mihinkään edes mahdu...heh. Mutta elättelemme toiveita, että ehkä 1½ vuoden päästä meillä voisi olla uusi koti, jossa olisi lapselle huone, ja sinnehän tämä sitten sopii. Reissu oli muutenkin tuottelias, sillä mukaan tarttui kiva paita 2 eurolla ja huivi samaten 2 eurolla.

Kirpparista täytyy kyllä sen verran avautua, että enpä ole taas aikoihin yhtä tylyä palvelua saanut. Paikkana siis Tampereen Tammelan Bonus-kirppis...mur. Kirppis oli menossa 10 minuutin päästä kiinni, ja kysyin voisinko jättää sängyn yöksi tiskin taakse, koska olin kävellen liikkeellä. Jompi kumpi meistä olisi pystynyt sen seuraavana päivänä aikaisin hakemaan. Sain tylyn vastauksen, että ei sovi ja armollisen harkinnan jälkeen myyjä nihkeästi totesi, että "ehkä sitten jos maksat 3 euron narikkamaksun". Minä periaatteestakaan ala mitään 3 euron narikkamaksuja makseleen, vaikka onhan siitä toki HIRVEÄSTI VAIVAA, että pieni sänky odottaa yön yli tyhjässä ja pimeässä liikehuoneistossa... Tässä kohtaa teki kyllä ekan kerran koko aikana vetää raskauskortti esiin... marttyyrimaisesti lähdin sitten mahani kanssa lyllertämään sänky kainalossa. Onneksi matka ei ollut pitkä, eikä sänkykään kovin painava, mutta ärsytti silti, ihan periaatteesta... Masumurukin päätti vielä olla menossa mukana ja ystävällisesti pyöriskeli ja jumppasi koko kävelymatkan ;)

Mutta tästä huolimatta: sänky on IIIIIHANA!

Rv 36+6

Raskaus alkaa pikkuhiljaa olemaan aikas loppusuoralla! Enää noin 3 viikkoa laskettuun aikaan... (ja sitten tietysti ne mahdolliset yli menevät...) Tuntuu äärettömän ihanalta ja samalla epätodelliselta! Kohta meistä vihdoin tulee perhe!

Perjantaina vauvan sänkykin saapui. Vuokrattiin alkuun vaavi-sänky, ja ihastuin siihen heti kun se tuli. Kivan näköinen ja kätevän oloinen, kun on pyörätkin alla. Sängyn petivaatteet ovat vielä osittain vaiheessa. Kankaat kyllä on jo hankittu, ja äitini ompelee niistä pienelle muutamat pussilakanat. Itse kun olen aikas onneton käsitöiden suhteen. Nyt itse asiassa on ensimmäistä kertaa alkanut toden teolla harmittamaan, ettei ompelu- kutomis- ym. taidot ole hallinnassa. Vauvalle olisi niin mukava tehdä kaikkea kivaa, jos vain osaisi. Ehkä joskus vielä opettelen... Mutta sillä välin: onneksi äidit on keksitty! :D

Sain äidiltä myös pussillisen aarteita, nimittäin pieniä perinnepitsityynyliinoja ja -lakanoita vuosikymmenten takaa. Osaan näistä on mummuni itse virkannut pitsit joskus 60 vuotta sitten. Pääsee vauva pitsien keskelle uinumaan.

Kodin tuunaus edistyy hiljalleen...

Blogin päivittämisestä on vierähtänyt tovi... On ollut kovin kiirusta tässä viime aikoina ja lisäksi jostain syystä nettiyhteys on viime aikoina tökkinyt pahasti. Erityisen vihamielinen yhteys tuntuu olevan juuri tätä blogimaailmaa kohtaan... En siis kovin hyvin pääse myöskään kommentoimaan muiden blogitekstejä, koska tottakai netti jumiutuu aina ratkaisevalla hetkellä. Todella ärsyttävää.

Mutta kotona on viime aikoina saatu asioita mukavasti eteenpäin. Peili päädyttiin nostamaan tuohon olkkarin seinälle, ja tuntuu passaavan siihen hyvin. Peilin edessä on kori, josta nuo huivit ovat kyllä siirtymässä toiseen paikkaan vauvan lelujen tieltä.

Lisäksi ikkunanpokakin löysi vihdoin paikkansa. Keksin kokeilla sitä tuonne keittiön komeron viereen ja se sopi sinne ihan mukavasti.

Pokan paikalla ollut peltitaulu puolestaan pääsi hyllylle ikkunan viereen.

Mustavalkoista

nappeja

nuppi

servetti

kyltti

Uudelleenorganisointia

Äippäloman alkuun on kaksi viikkoa aikaa. Viime viikonloppuna sain tältä erää viimeisen tentin tehtyä ja fiilis oli mahtava. Tällä viikolla olenkin sitten aloitellut oikein kunnolla tätä pesänrakennusurakkaa. Mies totesi maanantaina, että taitaa olla tentinjälkeistä euforiaa... Tältä erää olen saanut järjesteltyä olkkarin ison kaapin ja eteisen kaapit. Inventaarion tuloksena mm. pari kirjapinoa, jotka odottavat kellariin pääsyä sekä hirveä kasa kaiken maailman papereita paperinkeräykseen. Nyt pohdinnassa on, mitä tehdä tuon ison peilin kanssa... Se on tuotu tänne vanhasta asunnosta, eikä ole tähän mennessä oikein löytänyt paikkaansa. En tiedä pitäisikö sitä vielä koittaa tähän huusholliin tunkea, laittaa vintille vai pistää eteenpäin... Lisäksi on tuo ihana maalta tongittu ikkunanpoka, josta en kyllä luovu kirveelläkään, mutta en tiedä senkään kohdalla, mihin sen laittaisi. Tuossa seinää vasten se on lojunut. Voi olla, että lojuu vastaisuudessakin :D Tuo koko pieni seinustan alue on ylipäätään sellainen, jonka kanssa olen pähkäillyt...eli jotain tarttis tehrä! Kun vaan tässä pääsisi päätökseen, että mitä :)

Shoppailua

Käväisin tänään vähän ostoksilla siellä sun täällä. Kirpparilta löytyi pari kivaa purnukkaa, jotka väkisin tarttuivat mukaan. Tiedän, että mies kotiin tullessaan toteaa, että mihinkähän näitäkin purkkeja tarvitaan....ja myönnän, ettei itselläni ole siitä aavistustakaan :D Mutta kun...tykkään purkeista. Ja sitä paitsi niille voi löytyä käyttöä. Esimerkiksi edellinen purkkiostos löysi vähän aikaa tyhjänä pyörittyään elämäntarkoituksensa erinomaisena kolikkopurkkina. Ja lisäksi: kivoja ei löydä silloin kun tarvitsisi, joten parempi ostaa silloin kun eteen sattuu. Ja viimeiseksi: nämä kaksi maksoivat yhteensä 2 euroa. Joten eikös tässä ole jo hyvät perustelut päivän purkkiostoksille! :)

Olin äitin kanssa myös hieman vaateostoksilla ja löysin kaksi aikas ihanaa kaulahuivia ja myssyn! Lisäksi kuvassa on kehys, jonka ostin Stockmannilta. Usein tuntuu, että valokuvakehykset ovat kaikki samanlaisia joka kaupassa. Tämä oli erilainen ja tosi kaunis, niin adoptoin sen meille.

Sunday inspiration

Oman kodin sisustus jumittaa jälleen. Syynä tähän oma saamattomuus sekä miehen tavallista tiheämpi työreissailu. Mutta mutta...huomisesta lähtien omat aikatauluni ovat mukavan leppoisat ja parin viikon päästä mieskin asettuu enemmän aloilleen, joten eiköhän tässä sitten jotakin saada aikaiseksi. Kun ei omassa huushollissaan jaksa mitään konkreettista tehdä, niin on mukava ihailla toisten koteja. Olen huomannut koko ajan enemmän ja enemmän tykästyväni yhä yksinkertaisimpiin sisustuksiin. Nämä kuvat ovat Livingetc sivuilta. Paul Masseyn kodissa on sekä linjoiltaan että värimaailmaltaan jotain silmää viehättävää...

Project Bedroom part II

Makuuhuone etenee pikkuhiljaa... Sänky on nyt käännetty toiselle seinälle ja tuntuu ihan hyvältä näin päin. Tyhjä seinä vielä kaipaa kipeästi sisustusta...

Eilen mies myös laittoi valmiiksi naulakon. Naulakko on siinä mielessä uusvanha, että mies on sen itse nikkaroinut, mutta laudat ovat maalta pengottuja vanhoja lautoja (kuulemma 100 vuotta on ikää) ja vanhat koukut samasta paikasta. Naulakosta tuli oikein hyvä, ja eipähän tarvinnut metsästää vastaavaa ympäri maita ja mantuja. Kaiken bonuksena naulakolle tuli näin hintaa 0 euroa! Ei siis yhtään hassumpaa :) Naulakkokin kaipailee vielä tavaroita, mutta onpahan nyt kiinni seinässä.

Lisäksi olen viikkaillut kaikki vauvan vaatteet jo lipaston laatikkoon. Ei näitä kylläkään vielä ole pesty, mutta ovatpahan siellä odottamassa...

Välillä on ihana käydä laatikolla vähän hypistelemässä...! Enää 2 kuukautta odotusta jäljellä! :)

Valkoista inspiraatiota

Joskus haaveilen siitä, että olisi loputtomasti huoneita, joihin voisi soveltaa uusia sisustusideoita. Olemme miehen kanssa jossain määrin projekti-ihmisiä ja on mukavaa tasaisin väliajoin toteuttaa jokin uusi projekti. Välillä sitä huomaakin ajattelevansa, että olisi hauskaa taas jos siirtyä "luomaan" seuraavaa asuntoa, vaikka tässäkin on asuttu vasta vuosi! Vaikka oikeasti tottakai nautin ihan suunnattomasti tästä asunnosta, enkä todellakaan haluaisi muuttaa ja remppailla joka vuosi :D Sitä paitsi sillä aikaa kun ei konkreettisesti ole kovin isoja projekteja toteutettavissa, voi silti huvikseen suunnitella ja kerätä ideoita. Tässä siis sunnuntai-illan ratoksi Mari Erikssonin iki-ihania inspiraatiokuvia:

Leipomuksia

Viime viikkoina arkeni on huvittavasti ollut todellista kotihengettären elämää. Syynä se, että olen hengannut kaikki päivät kotona lukien tenttiin, jonka perjantaina sitten kävin suorittamassa. Mies on ollut poikkeuksellisen paljon työreissuilla, mistä johtuen myös kotityöt ovat aika pitkälti langenneet kontolleni (muuten en voi kyllä väittää, etteikö mies tekisi kotitöitä ihan yhtälailla). Päätin sitten yhtenä päivänä myös hieman leipoa, kun tässä näköjään nyt muutenkin ollaan hyvää matkaa harjoittelemassa kotiäidin roolia :D Vieläpä kun oli illalla tyttöjä tulossa kylään, niin ajattelin kokeilla Wilhelmiina-keksejä (gluteenittomia), joiden ohjeen sain kaveriltani. Ja hyviähän niistä tuli! Myös taikina oli vähän turhankin maistuvaa... Lisäksi pyöräytin miehelle gluteenittomat teeleivät, jotka ainakin tähän mennessä ovat hänen lemppareitaan.

Wilhelmiina-keksit (gluteeniton)

200 g voita

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

4 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 rkl vaniljasokeria

2 tl ruokasoodaa

Vatkaa voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Yhdistä jauhoseos, vaniljasokeri ja ruokasooda. Lisää voivaahtoon ensin keltuainen ja sitten jauhot. Leivo taikinasta pellille 4 noin 40 cm pituista pötköä, jätä väleihin reilusti tilaa. Paista 175 c 15 min ruskeiksi. Leikkaa heti uunista ottamisen jälkeen levyt noin 3 cm levyisiksi soiroiksi. Anna jäähtyä.

Kohti syksyä

Tänään on ollut ihanan raikas ja kuulas ilma! Alkaa olemaan sellainen fiilis, että syksy kolkuttelee ovella... Vedin tänään ensimmäistä kertaa lähes neljään kuukauteen farkut jalkaan. Oli ihanaa vaihtelua kesän kuluneille leggingseille! Hassua kuinka voi tuollaisestakin arkiasiasta tulla niin hyvälle tuulelle. Syksyn tulon kunniaksi nappasin alla olevan kuvan eteisestämme. Huvitti kun nuo vaatteet olivat jotenkin niin asetelmallisesti tuossa! Siinä ovat sekä herran että rouvan päällysvaatteet roikkuneet koko kesän samassa asennossa :D Tuntuu siltä, että ne ovat jo valmiina vastaanottamaan viileämpiä kelejä...

Avioelämää...

Tapahtui eräänä iltana tässä talossa... Mies oli halunnut muistaa vaimoaan pienellä lahjalla merkkipäivän kunniaksi. Kotiin tullessaan ja lahjaa ojentaessaan mies kuitenkin löysi sohvalta raskaana olevan hormonihirviö-vaimonsa. Lahjasta ilahtumisen sijaan vaimo tuuletti tunteitaan niin miehen sadasta ja yhdestä toimintavirheestä, omasta elämänurakriisistään kuin paisuneesta ulkomuodostaankin. Mitä teki mies? Halasi, paijasi, kuunteli ja keskusteli! Lopulta ojensi uudelleen lahjan ja kaatoi (alkoholitonta) rose-viiniä laseihin.

Eipä siinä enää voinut olla ärtynyt...edes hormonihirviö...

Että tällaista meillä tällä viikolla... Ainakin tässä vaiheessa on tullut todettua, että hormonit ovat totinen asia, jota ei pääse karkuun. Asiaa ei helpota se, että ristiriitatilanteissa olen jo lähtökohtaisestikin luokiteltavissa kategorioihin "ylitunteellinen" "vuolassanainen" ja "dramaqueen"... Näin viidenteen avioliittovuoteen mennessä on ehditty käydä aika monta parisuhdekeskustelua aiheesta "rakentava riitely"... Edistystä oli jo tapahtunut huimasti, kunnes tulivat... ne hormonit ;) Mutta miehen kunniaksi täytyy sanoa, että edellämainittu tilanne oli häneltä niin hienosti hoidettu, etten voi muuta kuin ihmetellä! Seurustelun alkuaikoina ristiriitatilanteita suorastaan pakenevasta miehestä on pikkuhiljaa kuoriutunut oivallinen parisuhdekeskustelija!

Tässä samalla tulee esiteltyä muutama ihana kortti... Jokin mustavalkoisissa korteissa vetoaa. Ylemmän ostin joskus kivasta korttikaupasta Tukholman vanhassa kaupungissa. Se sopii hyvin tähän aiheeseen... Tämän toisen puolestaan sain nyt mieheltä lahjan mukana. On mielestäni tosi kaunis, enkä ollut aikaisemmin tällaista nähnytkään!

Näiden mietteiden jälkeen jatkan sadepäivän viettämistä! :)

Project Bedroom has begun...

Makuuhuone on siis vielä vuoden asumisen jälkeen prosessissa... Nyt kuitenkin on hyvä syy laittaa huone kuntoon, koska 3 kuukauden kuluttua meitä on täällä kahden ison lisäksi yksi pieni! Ihanaa! Huonetta täytyy siis hieman uudelleen järjestellä vauvan tarpeita ajatellen. Ensimmäinen askel muutokseen on nyt otettu, ja lipasto hankittu vauvan tavaroille. Aikaisemmin makuuhuoneessamme oli matala 9 oven pikkukaapisto, jonka bongasin kirpparilta. Kaappi on suloinen, muttei tähän hätään kovin käytännöllinen. Niinpä se pääsee maalle odottelemaan parempia aikoja (=isompaa huushollia)...

Vaasasta satuimme onneksi löytämään juuri sopivan kokoisen lipaston. En huomannut ottaa kuvaa, ennen kuin tuunaustyöt olivat jo käynnissä, mutta tässä kuva keskeltä prosessia. Lipasto oli kauttaaltaan maalattu kirkkaan oranssiksi... Alla sitten oli alkuperäinen ruskea sävy. Muuten lipasto olikin erittäin hyväkuntoinen (vaikka kuvassa näyttääkin hirveältä...). Joten ei muuta kuin maalia poistamaan ja uutta tilalle!

Lopputulos on nyt tässä ja kovasti mieleen! Jalat halusin jättää ruskeiksi, koska ovat mielestäni kivat valkoista lattiaa vasten. Alunperin mietin, että lipasto maalattaisiin jollain vaalealla värillä, mutta päädyimme valkoiseen, koska huoneeseen on tarkoitus saada muita väripilkkuja. Mies aikoo vielä nikkaroida lipaston päälle irrotettavan "reunarakennelman". Sen avulla aiomme hyödyntää lipastoa hoitopöytänä.

Lisäksi lipaston päälle on tulossa naulakko, mutta se odottaa vielä koukkujen kiinnitystä. Vaihe 1 on nyt siis hyvällä mallilla. Vielä pitää luultavasti kääntää sänky toiselle seinälle ja mallata pinnasängyn paikkaa. Onneksi makkarimme on aikas tilava, mutta hieman silti hirvittää, miten kaikki mööpelit sopivat paikoilleen... Toivon todella, ettei jouduta heivaamaan työpöytää ulos huoneesta... Sitten ihan lopuksi seinille pitää vielä tosiaan saada jotakin eloa.

Mutta nyt makkarin suunnittelu saa hetkeksi jäädä, sillä lähdemme viettämään tulevan vauvamme serkun 1-vuotis synttäreitä! :)

Iltamietteitä

En tiedä juurikaan mitään kasveista, mutta näistä harsokukista tykkään kovasti. Ovat niin mukavan kevyen näköisiä. Niinpä ostin niitä muutamiin pulloihin, jotka joskus tarttuneet kirpparireissuilta mukaan. Taustalla on lisäksi pala tulevaa projektia eli vanhoja taulun kehyksiä... Makuuhuone kun on vielä hieman vaiheessa, ja kehyksistä on tarkoitus kehitellä jotakin kivaa seinälle. Kunhan vain pääsisi tästä pään sisäisestä suunnittelusta toteutuksen asteelle... :)