Project Bedroom part II

Makuuhuone etenee pikkuhiljaa... Sänky on nyt käännetty toiselle seinälle ja tuntuu ihan hyvältä näin päin. Tyhjä seinä vielä kaipaa kipeästi sisustusta...

Eilen mies myös laittoi valmiiksi naulakon. Naulakko on siinä mielessä uusvanha, että mies on sen itse nikkaroinut, mutta laudat ovat maalta pengottuja vanhoja lautoja (kuulemma 100 vuotta on ikää) ja vanhat koukut samasta paikasta. Naulakosta tuli oikein hyvä, ja eipähän tarvinnut metsästää vastaavaa ympäri maita ja mantuja. Kaiken bonuksena naulakolle tuli näin hintaa 0 euroa! Ei siis yhtään hassumpaa :) Naulakkokin kaipailee vielä tavaroita, mutta onpahan nyt kiinni seinässä.

Lisäksi olen viikkaillut kaikki vauvan vaatteet jo lipaston laatikkoon. Ei näitä kylläkään vielä ole pesty, mutta ovatpahan siellä odottamassa...

Välillä on ihana käydä laatikolla vähän hypistelemässä...! Enää 2 kuukautta odotusta jäljellä! :)

Valkoista inspiraatiota

Joskus haaveilen siitä, että olisi loputtomasti huoneita, joihin voisi soveltaa uusia sisustusideoita. Olemme miehen kanssa jossain määrin projekti-ihmisiä ja on mukavaa tasaisin väliajoin toteuttaa jokin uusi projekti. Välillä sitä huomaakin ajattelevansa, että olisi hauskaa taas jos siirtyä "luomaan" seuraavaa asuntoa, vaikka tässäkin on asuttu vasta vuosi! Vaikka oikeasti tottakai nautin ihan suunnattomasti tästä asunnosta, enkä todellakaan haluaisi muuttaa ja remppailla joka vuosi :D Sitä paitsi sillä aikaa kun ei konkreettisesti ole kovin isoja projekteja toteutettavissa, voi silti huvikseen suunnitella ja kerätä ideoita. Tässä siis sunnuntai-illan ratoksi Mari Erikssonin iki-ihania inspiraatiokuvia:

Leipomuksia

Viime viikkoina arkeni on huvittavasti ollut todellista kotihengettären elämää. Syynä se, että olen hengannut kaikki päivät kotona lukien tenttiin, jonka perjantaina sitten kävin suorittamassa. Mies on ollut poikkeuksellisen paljon työreissuilla, mistä johtuen myös kotityöt ovat aika pitkälti langenneet kontolleni (muuten en voi kyllä väittää, etteikö mies tekisi kotitöitä ihan yhtälailla). Päätin sitten yhtenä päivänä myös hieman leipoa, kun tässä näköjään nyt muutenkin ollaan hyvää matkaa harjoittelemassa kotiäidin roolia :D Vieläpä kun oli illalla tyttöjä tulossa kylään, niin ajattelin kokeilla Wilhelmiina-keksejä (gluteenittomia), joiden ohjeen sain kaveriltani. Ja hyviähän niistä tuli! Myös taikina oli vähän turhankin maistuvaa... Lisäksi pyöräytin miehelle gluteenittomat teeleivät, jotka ainakin tähän mennessä ovat hänen lemppareitaan.

Wilhelmiina-keksit (gluteeniton)

200 g voita

2 dl sokeria

2 rkl siirappia

1 keltuainen

4 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 rkl vaniljasokeria

2 tl ruokasoodaa

Vatkaa voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Yhdistä jauhoseos, vaniljasokeri ja ruokasooda. Lisää voivaahtoon ensin keltuainen ja sitten jauhot. Leivo taikinasta pellille 4 noin 40 cm pituista pötköä, jätä väleihin reilusti tilaa. Paista 175 c 15 min ruskeiksi. Leikkaa heti uunista ottamisen jälkeen levyt noin 3 cm levyisiksi soiroiksi. Anna jäähtyä.

Kohti syksyä

Tänään on ollut ihanan raikas ja kuulas ilma! Alkaa olemaan sellainen fiilis, että syksy kolkuttelee ovella... Vedin tänään ensimmäistä kertaa lähes neljään kuukauteen farkut jalkaan. Oli ihanaa vaihtelua kesän kuluneille leggingseille! Hassua kuinka voi tuollaisestakin arkiasiasta tulla niin hyvälle tuulelle. Syksyn tulon kunniaksi nappasin alla olevan kuvan eteisestämme. Huvitti kun nuo vaatteet olivat jotenkin niin asetelmallisesti tuossa! Siinä ovat sekä herran että rouvan päällysvaatteet roikkuneet koko kesän samassa asennossa :D Tuntuu siltä, että ne ovat jo valmiina vastaanottamaan viileämpiä kelejä...

Avioelämää...

Tapahtui eräänä iltana tässä talossa... Mies oli halunnut muistaa vaimoaan pienellä lahjalla merkkipäivän kunniaksi. Kotiin tullessaan ja lahjaa ojentaessaan mies kuitenkin löysi sohvalta raskaana olevan hormonihirviö-vaimonsa. Lahjasta ilahtumisen sijaan vaimo tuuletti tunteitaan niin miehen sadasta ja yhdestä toimintavirheestä, omasta elämänurakriisistään kuin paisuneesta ulkomuodostaankin. Mitä teki mies? Halasi, paijasi, kuunteli ja keskusteli! Lopulta ojensi uudelleen lahjan ja kaatoi (alkoholitonta) rose-viiniä laseihin.

Eipä siinä enää voinut olla ärtynyt...edes hormonihirviö...

Että tällaista meillä tällä viikolla... Ainakin tässä vaiheessa on tullut todettua, että hormonit ovat totinen asia, jota ei pääse karkuun. Asiaa ei helpota se, että ristiriitatilanteissa olen jo lähtökohtaisestikin luokiteltavissa kategorioihin "ylitunteellinen" "vuolassanainen" ja "dramaqueen"... Näin viidenteen avioliittovuoteen mennessä on ehditty käydä aika monta parisuhdekeskustelua aiheesta "rakentava riitely"... Edistystä oli jo tapahtunut huimasti, kunnes tulivat... ne hormonit ;) Mutta miehen kunniaksi täytyy sanoa, että edellämainittu tilanne oli häneltä niin hienosti hoidettu, etten voi muuta kuin ihmetellä! Seurustelun alkuaikoina ristiriitatilanteita suorastaan pakenevasta miehestä on pikkuhiljaa kuoriutunut oivallinen parisuhdekeskustelija!

Tässä samalla tulee esiteltyä muutama ihana kortti... Jokin mustavalkoisissa korteissa vetoaa. Ylemmän ostin joskus kivasta korttikaupasta Tukholman vanhassa kaupungissa. Se sopii hyvin tähän aiheeseen... Tämän toisen puolestaan sain nyt mieheltä lahjan mukana. On mielestäni tosi kaunis, enkä ollut aikaisemmin tällaista nähnytkään!

Näiden mietteiden jälkeen jatkan sadepäivän viettämistä! :)