Pikkumuru kasvaa kohinalla! Ikää nyt 6 ja puoli kuukautta, viime viikon neuvolassa strategiset mitat 65 cm ja 7050 g. Pikkuisen siellä miinuskäyrillä hiihdellään, muttei pahasti. Mamman kannalta mieluummin miinuksilla kuin plussilla, meillä kun tätä hissitöntä kantamista on periaatteessa neljän kerroksen verran ;)
Viime viikolla vietettiin ihka ensimmäiset kevätjuhlatkin, nimittäin muskarissa. Ehkä vähän koomista olla puolivuotiaan kanssa laulamassa suvivirttä, mutta mukavaa oli! Oikein esiinnyttiin edessä ja isi filmasi. Pikkumurulla oli hauskaa, hytkyi ja heilui joka suuntaan niin että meillä oli vaikeuksia pysyä koreografiassa ;) Tuo tuntuu kovasti tykkäävän muskaritouhuiluista ja väkijoukossa olemisesta. Mutta sellaiset pienemmän porukan vierastilanteet on jännittäviä, itku tulee jos joutuu liian pitkien katseiden ja lepertelyjen kohteeksi. No, kuuluuhan se ikävaiheeseen. Lisäksi meiän pieni on alusta asti ollut sellainen tarkkailija, tuijottelee intensiivisesti isoilla silmillään kaikkia ja kaikkea. Haluaa siis mieluummin itse olla tarkkailija eikä tarkkailtava. Tästä syystä aloimmekin joskus kutsua Pikkumurua mangustiksi (se hauska tarkkailijaeläin), siitä ja tytön nimestä vääntyi lempinimi Mingusti, ja sen lyhennelmä Mingu. Ajattelin tästä eteenpäin alkaa käyttämään tuota nimeä täällä blogimaailmassakin. Haluan pysytellä täällä nimien suhteen anonyymeinä, mutta lempinimi olkoon nyt käytössä, on helpompi kirjoitella sillä.
On kyllä ihana seurailla Mingun uuden oppimisia. Vielä ei varsinaisesti liikuta eteenpäin, mutta reviiri on jo pikkuisen laajentunut, kun kääntymällä, akselin ympäri kiertämisellä ja selällään peppua nostelemalla saa vähän suuntaa vaihdettua. Huomaa, että nyt on jo motivaatiota (ja nopeutta!) tavoitella asioita ja esineitä ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin.
Ensin keskitytään kieli keskellä suuta...ja kiskaistaan!
Hah siinä makaa! Tavoite saavutettu...
Sitten tunnustellaan...
Ja lopuksi tietysti maistellaan!
Voi miten ihana pikku-Mingu <3 Vastavierailulla kylässä, saat minusta vakiovierailijan :)
VastaaPoistaMaistelu on tärkeä osa prosessia..Ihana tyttönen :)
VastaaPoistaMarianne: Kiva kun poikkesit :)
VastaaPoistaMari: jep, maistelu on kyllä keskeisin ja hartain osa prosessia :D
Ihana Mingu♥No noi neuvolan käyrät...Meidän Lyytikin on alipainoinen pituuteensa nähden.
VastaaPoistaMun mielestä ihan tarpeeks hyvis lihois.
Ei sitä enempääkään voi syöttää.
Ai teillä ei oo hissiä.Se on aika inhottavaa raahata kauppakasseja ja vauvaa kainalossa.
Mun veli perheineen asuu kanssa ihan tässä kaupungissa meidän lähellä 50-luvun kerrostalossa.Niillä ei oo kans hissiä.
Meillä on hissi semmonen vanha.Mut mä en käytä sitä kun asutaan kakkosessa.
Jep käyrät menee miten menee. Mä oon kans aatellut, että pääasia kun näyttää hyvinvoivalta! Hissittömyys on kyllä vähän pyllystä :D Vaikka itteppä ollaan osamme valittu, joten ei kai pitäis valittaa... Ja ainakin on tullut todettua, että aika paljon sitä vaan yksi pieni nainenkin saa kerralla vauvan lisäksi tavaraa raahattua kun on pakko,kun aikasemmin mä oon ollut vähän sellanen prinsessa näissä kantamishommissa ;) Kaiken huippu on, että meiän piti niin vuoren varmasti muuttaa seuraavaksi hissitaloon, mutta niin sitä taas mennään hissittömään! Siinä tosin nousua on kans periaatteessa puoltoista kerrosta, joten ei paha.
VastaaPoista