Valkoista

Terveisiä valkolandiasta! Käytiin Mingun kanssa ekan kerran moneen päivään uudella kodilla. Koko ajan näyttää paremmalta! Tässä tilannepäivitystä...

Keittiössä kaappien rungot ovat paikallaan. Tasoa odotellaan...

Toisesta suunnasta. Ihanaa kun voi jo vähän alkaa kuvittelemaan, miltä valmiina näyttää.

Olkkari on nyt kokonaan maalattu kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Tykkäämme lattiasta kovasti :)

Tässä vielä se keittiön ja olkkarin oviaukko. Listat puuttuvat ympäriltä, mutta muuten on valmis. Siitä tuli hyvä! :)

Eteinen maalattuna, vasemmalle tulee kaappia. Harmi sinänsä, näin olisi paljon avarampaa :D

Ja eteinen toisesta suunnasta. Tuo on se seinä, jolle kaavailin tapettia. Imperfekti sen takia, että olen nyt kuitenkin päätynyt sen maalamiseen (ainakin kunnes taas toisin todistetaan...) Tai siis alunperinhän se jo kerran maalattiinkin, niin kuin näkyy. Mutta sävy on liian sinertävä.

Seuraava suurin vaihe on kylppäri, joka on vielä kauniissa alkuperäiskunnossansa. Ja joo, täytyy tota keittiötäkin ehkä vielä vähän viimeistellä ;) Mutta me eletään toivossa, että jospa päästäis parin viikon päästä jo muuttamaan........ Saas nähdä miten käy!

Ehkä toivoa ylläpitääkseni pakkaan tässä illalla vielä muutaman muuttolaatikon... :)

Tapettivalintoja

Olen koittanut nyt valkkailla tapetteja...melko huonolla tuloksella. Loppujen lopuksi meillä ei ole tulossa tapettia muuta kuin yhteen eteisen pieneen seinään ja Mingun huoneeseen yhdelle seinälle, tai osaan sitä, osa seinästä tulee komeroksi. Tällaiset suunnitelmat ainakin ovat tällä hetkellä.

Mutta se tapettien valitseminen...ah sitä tuskaa. En vain tunnu löytävän mieleistä Mingun huoneeseen. Aika paljon nuo lasten tapetit ovat joko tosi tyttötapetteja (usein pinkkejä tai vaaleanpunaisia) tai tosi poikamaisia. Haluaisin sellaisen neutraalin, monivärisen mutten liian sekavaa. Ei tunnu löytyvän sellaista, joka iskisi. Totesinkin eilen, että pitäisi valmaan alkaa itse suunnittelemaan tapetteja, että saisi mieluisen. Mies kyllä kehtasi epäillä, että vika olisi jossakin muussa päässä kuin tapettivalikoimissa...Mitä lienee tarkoittanut, en ymmärrä...

Mutta niitä tapetteja. Pahintahan tässä on se, että alkumetreillä löysin yhden, joka säväytti. Tässäpä se, Eiffingerin valikoimista. Tästä tykkään kyllä tosi paljon! Ehdinkin jo innostua, että wau kun kävikin helposti. Mutta mutta...tämän laittaminen meille ei onnistu!!! :( Tapetti on meinaan sellaisia fototapetteja tai mitä lie, jotka myydään vain tietyn kokonaisina. Tämä on nyt sitten liian leveä. Eih ja voih!!!

Eilen testailin sitten näitä Eijffingerin pip-tapetteja, jotka ovat tosi kauniita. Mutta kun siellä huoneessa katsoo, niin joku näissä tökkii. Luulen, etteivät oikein sopisi muuhun ilmeeseen.

Löysin sitten eilen netistä kolme aikas kivaa tapettia, joita voisin tosissaan harkita. Mutta...se kuuluisa MUTTA... En tiedä, mistä näitä saa! Alemmassa kuvassa olevat tapetit ovat Eijffingeriä, mutta en löydä tällaisia firman sivuilta. Tuon violetin löysin ainoastaan jostain saksalaisesta nettikaupasta, samoin kuin tämän ensimmäisessä kuvassa olevan, joka olisi tällä hetkellä ehkä ykkösvaihtoehto. On ilmeisesti Louis Vuittonin kokoelmaa... Täytyy siis mennä tapettikauppaan kyselemään, saako tällaisia tilattua. Mun tuurilla tykästyn varmaan sitten just sellaiseen, mitä ei saa mistään... :D

Eteinen on helpompi kohde. Olemme luultavasti päätymässä tähän mustavalkoiseen tekstitapettiin (en taaskaan muista tämän nimeä). Näyttäis ihan kivalta kontrastilta, kun muuten tulee aika valkoista. Mies ehdotti, että voidaan sitten tuosta yliviivailla aina ne kaupungit, joissa ollaan reissattu :D Hyvä ajatus. Tosin todellisuudessa se on jo aika buenoa, jos saataisiin edes se yksi lomamatka varattua tälle kesälle/syksylle.

Löysin kyllä vielä Eijffingerilta (yllätys yllätys...kokonaisuudessaan kivoin kokoelma) toisen ehdokkaan eteiseen. Jotenkin nää tekstitapetit nyt iskee. Tämä olis aika kiva kanssa, mutta täytyy miettiä, miten se siihen seinään istuisi vai istuisiko ollenkaan.

Jos joku sattuu tietämään noiden kolmen tapetin saatavuudesta, tai ielä parempaa, tietää jonkin sellaisen kriteereihin sopivan tapetin, jota en ole vielä bongannut, niin kertokaa ihmeessä! :)

Nyt nukuttamaan Mingua päikkäreille. Saapa nähdä, mitä siitä tulee... Meiän normaalisti helposti itsekseen nukahtava tytsy potee nyt jonkinlaista eroahdistusta nukkumaanmenojen suhteen... Here we go!

Etenee etenee!

Lähdettiin tänään Mingun kanssa lenkkeilemään uudelle kodille, jossa mies paiski hommia apunaan meidän kummankin isät. Hurjasti on ihan muutamassa päivässä remontti mennyt eteenpäin! Mies on rempannut sellaisella tehokkuudella, että ei voi muuta kuin ihailla! Ja samalla pelätä, että koska sillä pongahtaa joku vieteri päästä ja patterit paukkuu... ;)

Maalaukset alkavat olla aikalailla purkissa... Lisäki laminaattilattia on nyt asennettu keittiöön ja Mingun huoneeseen. Meidän makkarin huonokuntoinen parketti on maalattu valkoiseksi, olohuoneen ja eteisen lattiat odottavat vielä samaa käsittelyä. Mutta nyt alkaa jo näyttää huomattavasti raikkaammalta!

Keittiö tänään

Keittiö toissapäivänä

Kyökin ja olkkarin suurennettu oviaukko toissapäivänä

Tässä tilanne tänään, tosin aivan eri suunnasta kuvattuna

Makkarin maalattua lattiaa testailemassa

Ja tässä vielä mun ihanampaakin ihanampi lenkkiseuralainen! Ilma kyllä osoittautukin paljon viileämmäksi, mitä asteet ja ikkunakatsaus antoi ymmärtää, joten takki kaivettiin heti pihassa laukusta päälle.

Huomenna sitten Ikeaan keittiön kaappeja hakemaan! Kivaa! :)

Tytöntylleröisen kuulumisia

Pikkumuru kasvaa kohinalla! Ikää nyt 6 ja puoli kuukautta, viime viikon neuvolassa strategiset mitat 65 cm ja 7050 g. Pikkuisen siellä miinuskäyrillä hiihdellään, muttei pahasti. Mamman kannalta mieluummin miinuksilla kuin plussilla, meillä kun tätä hissitöntä kantamista on periaatteessa neljän kerroksen verran ;)

Viime viikolla vietettiin ihka ensimmäiset kevätjuhlatkin, nimittäin muskarissa. Ehkä vähän koomista olla puolivuotiaan kanssa laulamassa suvivirttä, mutta mukavaa oli! Oikein esiinnyttiin edessä ja isi filmasi. Pikkumurulla oli hauskaa, hytkyi ja heilui joka suuntaan niin että meillä oli vaikeuksia pysyä koreografiassa ;) Tuo tuntuu kovasti tykkäävän muskaritouhuiluista ja väkijoukossa olemisesta. Mutta sellaiset pienemmän porukan vierastilanteet on jännittäviä, itku tulee jos joutuu liian pitkien katseiden ja lepertelyjen kohteeksi. No, kuuluuhan se ikävaiheeseen. Lisäksi meiän pieni on alusta asti ollut sellainen tarkkailija, tuijottelee intensiivisesti isoilla silmillään kaikkia ja kaikkea. Haluaa siis mieluummin itse olla tarkkailija eikä tarkkailtava. Tästä syystä aloimmekin joskus kutsua Pikkumurua mangustiksi (se hauska tarkkailijaeläin), siitä ja tytön nimestä vääntyi lempinimi Mingusti, ja sen lyhennelmä Mingu. Ajattelin tästä eteenpäin alkaa käyttämään tuota nimeä täällä blogimaailmassakin. Haluan pysytellä täällä nimien suhteen anonyymeinä, mutta lempinimi olkoon nyt käytössä, on helpompi kirjoitella sillä.

On kyllä ihana seurailla Mingun uuden oppimisia. Vielä ei varsinaisesti liikuta eteenpäin, mutta reviiri on jo pikkuisen laajentunut, kun kääntymällä, akselin ympäri kiertämisellä ja selällään peppua nostelemalla saa vähän suuntaa vaihdettua. Huomaa, että nyt on jo motivaatiota (ja nopeutta!) tavoitella asioita ja esineitä ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin.

Ensin keskitytään kieli keskellä suuta...ja kiskaistaan!

Hah siinä makaa! Tavoite saavutettu...

Sitten tunnustellaan...

Ja lopuksi tietysti maistellaan!

Kevätuutta ja näpertelyjä

Täälläpäin on puhaltanut sisustustuulia... Kun uudessa asunnossa on vielä niin keskeneräistä, niin on pitänyt kaunistella tätä nykyistä kotia kevätkuntoon. Tavallaan on ollut mukava laittaa tätä vielä viimeisen päälle nätiksi. Ehkä se on sellaista jäähyväisten tekemistä, kun on enää 1,5 kuukautta asumista tässä kodossa! Vaikka odotankin uuteen kotiin muuttamista, niin silti välillä haikeana kävelen kotiin päin.Ttykkään niin hirveästi tästä meidän asuinalueesta, että kyllä vähän riipaisee muuttaa pois! Kohta pitäisi pikkuhiljaa alkaa purkamaan ja pakkaamaan... En välittäisi saada aikaiseksi sellaista viimeisen viikon paniikkia, ja kun tietää, että pakkailutouhu on pikkuisen kanssa hidasta, niin parasta olisi aloittaa hyvissä ajoin. Mutta ennen sitä: luultavasti viimeisiä sisustuskuvia täältä...niisk.

Saatiin ihania kukkia, tässä niistä yksi. Olen niin tietämätön näitten kukkien kanssa, että jos joku visaampi tietää kukan nimen, niin kertokaa :) Kaunis se on joka tapauksessa!

Seuraava kuva makkarista. En tiedä kehtaanko edes sanoa, että olen NYT muuton alla vihdosta viimein saanut meidän sängyn sellaiseksi, että olen sihen tyytyväinen! Sänky on ollut sisustuksen akilleen kantapää. Appivanhemmat ostivat sängyn meille häälahjaksi, mikä oli ihanasti tehty. Tuli kuitenkin häiden alla kiireessä valkattua sänky vähän turhan nopeasti. Olin alunperinkin vähän epävarma sängystä ja aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että olisi pitänyt valita toisin. No, sänky on vuosien varrella kokenut hieman muutostöitä. Viimeisimpänä otettiiin päädyssä ollut metallikoukero pois ja nyt sänky on hyvä! :) Toinen huvittava asia on se, että Pikumurun syntymän jälkeen sänky on kiertänyt lähes joka seinällä, kun on etsitty parasta nukkumajärjestelyä. Tähän asetelmaan olen ollut kaikella tavalla tyytyväinen ja loppujen lopuksi tykkään ihan hurjasti siitä, että meidän sänky on ikkuna vasten. Oikein harmittaa, että olisi jo joskus kauan sitten pitänyt lykätä se siihen, mutta kun se koukero oli aina edessä. Uusia tyynyjäkin hankin sänkyyn ja nyt se on bueno. Voidaan tuollaisena kokonaisuutena sitten siirtää suoraan uuteen makkariin :D

Seuraavassa oudoin kapine... Itse ommeltu pehmo! Kerroin aikaisemmin tästä PaaPiista saatavasta tee-se-itse-Bambista ja nyt se on valmis! Olen niin onneton ompelija, että hyvä kun tiedän minkänäköinen neula on. Olinkin siis suunnitellut, että jos en saa tätä tehtyä, niin laitan miehen ompelemaan sen ;) On meinaan paljon parempi siinä hommassa... Mutta PaaPiille ja tälle bambille annan kyllä 10 pistettä, oli niin helppo tehdä, että jopa minä osasin ihan kerrasta! Ja pakko sanoa, että oli ihan mukavaa hommaa. Olisi ollut vielä mukavampaa jos omistaisin ompelukoneen, nyt kitkutin tämän käsin. Halpa ompelukone olkoon nyt ostoslistalla jahka uuteen kotiin päästään. Mutta siis ambi on juuri niin ihana kuin miltä netissä näytti!

Tässä vielä bambi Pikkumurun sängyssä. Pääsi sinne asustelemaan pöllön kanssa. (Pinnis on siis lopulta päätynyt seinän ja meidän sängyn väliin, hyvä paikka.)

Seuraava kevätnäperrys: uusi tekstitaulu. Mielestäni tuo Muumipapan mietelmä on niin ihana, että päätin laittaa seinälle. Tai siis en nyt seinään sitä läntännyt, vaan leimasin isolle kangastaululle. Lisäksi tähän kohtaan tarvittiin pystysuorassa oleva tekstitaulu, koska edellinen oli vaakasuorassa ja näytti yksinään hassulle kun sänky oli siirretty sen alta pois.

Ja lisää askarteluja :D On pitänyt alusta asti ikuistaa pikkuisen jalanjäljet. Nyt sitten puolivuotissynttärin kunniaksi se tehtiin. Hassua kun ihan van nopeasti läiskittiin jalanjälkiä paperille (Pikkumurulla oli muuten kivaa, kun sormivärin sively kutitti hauskasti) ja lykättin paperi Ikean kehyksiin...sitten laitoin sen tohon lipaston päälle ja totesin, että siitä tulikin ihan hirmukiva, lempitaulu tällä hetkellä! :)

Lisää kukkia...lumipalloja eikös niin... ihania!

Ja viimeisenä vielä yksi töherrys. Halusin tohon kehykseen jotain muuta kuin valokuvan. Piirsin kirahvin :D Olisi kiva kirjoittaa sen viereen oikealla puolelle joku teksti, mutten ole vielä keksinyt, mitä siihen raapustaisi...

Tällaista sisustusintoilua täällä. Kyllähän kevät saa aina aikaan sen, että on mukava vähän uudistella kotiakin :) Nyt taidetaan pian lähteä katsomaan, miltä uudessa kodossa tänään näyttää!

Mama's day...ajatuksia äitienpäivän jälkeen

Hieman myöhässä tänne kirjottelen äitienpäiväpohdintoja...mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Ensimmäinen äitienpäivä, ihmeellistä. Olla äiti, se on jotain, mistä olen haaveillut niin kauan kuin muistan. Opiskelu-, urahaaveet ynnä muut, ne on olleet jotenkin toissijaisia. Mutta oma perhe, mies ja lapsi(a), on ollut suurin ja tärkein haaveeni. On ihmeellistä huomata, että yhtäkkiä elääkin täysin unelmaansa! Äitienpäivänä yritin henkisesti oikein nipistellä itseäni, että tajuanko ollenkaan, että tässä sylissä se oma lapsi nyt todella on!

Äiti ja tytär äitienpäivänä

Vajaa pari viikkoa sitten meillä saavutettiin pikkuruisen puolivuotisetappi. Itsellä siis puoli vuotta kokemusta äitiydestä...eipä vielä kovin huimasti :D Mutta on sekin jo jotain. Täytyy sanoa, että puoli vuotta vauvaperheen arkea on aikalailla vastannut kuvitelmia. Kuitenkin voin yhtyä siihen ajatukseen, että sitä muutosta, jonka lapsentulo tuo elämään, ei voi täysin ymmärtää ennen kuin oman lapsen saa. Näin siitäkin huolimatta, että olemme pyrkineet elämään sillä asenteella, että lapsenkin kanssa voi jatkaa normaalia elämää. No sanoisin, että voi ja ei voi, tai että voi, mutta aina ei jaksa :D

Tässä 3 päällimmäisenä mieleen tulevaa asiaa, joiden "todellisuutta" on ollut vaikea kuvitella:

Yöherätykset/-valvominen. Jep, kuuluu asiaan, ajattelin. Silti tuli yllätyksenä, miten raskaalta yöheräämiset ihan aluksi tuntuivat. Onneksi niihin aika nopeasti tottui. Lisäksi olemme kyllä olleet tässä kohtaa siinä mielessä onnekkaita, että Pikkumuru ei ole ihan alun jälkeen varsinaista yövalvontaa harrastanut. Syömisetkin hoitaa aina silmät kiinni, ja syömiskertoja per yö on koko ajan ollut aika kohtuullinen määrä. Alkuun nukkuminen oli kuitenkin todella levotonta, pieni huitoi joka suuntaan ja piti mitä ihmeellisempiä ääniä. Oma uni oli tästä syystä monesti aika horrosta :D

"Tissimaratoonit". Myönnetään...taisin kuvitella, että vauvat syövät kymmenisen minuuttia sanotaan parin-kolmen tunnin välein. Joopa joo... Kyllähän sitä tuli loppuraskaudesta lueskeltua netin keskustelupalstoilta näistä iltamaratooneista, mutta siinä vaiheessa kun vauveli oleskeli maitobaarissa noin iltayhdeksästä parhaimmillaan aamukolmeen 10 minuutin välein, iski todellisuus päin pläsiä. Hah. Tuli siinä sitten katottua muutamat sadat huonot reality-ohjelmat ja mietittyä, että kestääkö tätä ikuisesti! (Meiän vaavi oli syntyessään aika pikkuinen, eikä siksi meinannut jaksaa syödä. Päätti sitten kotiuduttuaan ottaa lähtötilanteen kunnolla kiinni...)

Sosiaalinen elämä. Sanotaanko vaikka, että muun muassa edellisestä johtuen iltamenot olivat hieman haasteellisia ;) No, eihän noita iltamaratooneja loppujen lopuksi kauaa kestänyt, mutta tällä hetkellä taas iltamenot ovat haasteellisempia Pikkumurun säännöllisen nukkumaanmenoajan takia. Meillä oli hieno visio, että emme halua lapsen saatuamme lukkiutua kotiin. Tavallaan olemme sitä toteuttaneetkin. Mutta kyllä sosiaalinen elämä väkisinkin kokee jonkinlaisia muutoksia ainakin kahdesta syystä. Toinen on se, että sosiaalista elämää harrastetaan paljon ilta-aikaan ja toinen se, että vauvan kanssa lähteminen ja liikkuminen on enemmän energiaa vievä projekti kuin mitä voisi kuvitella. "Vauva vaan kainaloon" on melko kaukana todellisuudesta... :D Lisäksi, itse ainakin olen, tai molemmat olemme, aika herkkiä kokemaan "syyllisyyttä" liian levottomista päivistä/illoista. Termi "lapsen ehdoilla" on kyllä tullut hyvin konkreettiseksi. No se ei kait ole ollenkaan huono asia.

Pikkumurun varpaat on ihan kopiot omistani. En ole koskaan tykännyt omista varpaistani, mutta nämä on mielestäni kauhean suloiset ;)

Tämä meni nyt tällaiseksi realismi-pohdinnaksi... Lopuksi täytyy kuitenkin todeta se klisee, että se, mitä ei myöskään täysin pysty kuvittelemaan on rakkaus omaan lapseen. Kun on laittanut pienen nukkumaan ja menee muutaman tunnin jälkeen itse perästä, niin tekisi mieli nostaa pikkuinen sieltä sängystä syliin, kun on jo niin ikävä! :D Pikkumurun ihanaa hampaatonta hymä ja nauravia silmiä voisi ihailla tuntikausia, ja sen loukkaantuneessa itkussakin on jotain niin kauheen söpöä! Meillä on aloitettu vierastaminen ja eroahdistus jo hyvissä ajoin, 3,5 kuukauden iässä. Ja vaikka se on ajoittain vähän raskasta, niin omalla tavallaan sekin on ainutlaatuista. Me, äiti ja isi, olemme tuolle pienelle maailman tärkeimmät ja ihanimmat ihmiset, piste :) Välillä mietin, että on ehkä liiankin mukavaa olla kotona, kun kai sitä täytyisi joskus tehdä jotain muutakin. Mutta toisaalta, nyt voi luvan kanssa nauttia tästä ajasta. Varsinkin kun ei vielä tarvitse yhtään huolehtia uhmaiästä, teinikapinasta tai muusta yhtä rattoisasta. Täytyy ottaa ilo irti tästä hetkestä, jolloin olemme Pikkumurun silmissä mielettömän upeita tyyppejä. 15 vuoden kuluttua kaikki voi olla toisin… ;)

Tässä vielä kuva äitienpäivän aamulta. Mies oli Pikkumurun kanssa järkännyt mulle juhla-aamiaisen! :)

Ja hei, tähän saa sitten ihan vapaasti kommentoida, oli lapsia tai ei! Olis mukava kuulla jos jollakulla on ajatuksia aiheen tiimoilta :)

P.S En tiedä miksi tekstikoko vaihtelee, pahoittelut siitä.

Seinän räjäytys

No niin...eilen toteutettiin suurin ja likaisin homma asunnolla. Keittiön ja olohuoneen välissä oli ikävän pieni ja ahdas oviaukko, jota piti vähän avartaa. Olisin halunnut koko seinänpätkän ikkunaan asti purettavaksi, mutta hitsi kun seinä on kantava, niin lupaa moiseen ei herunut. No ymmärtää kai sen, ettei talo romahda :D Sen verran kuitenkin suurennettiin, mitä sai, ja täytyy sanoa, että heti on helpompi hengittää! Vaikka näky keittiössä muistuttaa tällä hetkellä lähinnä teurastamoa ja keittiön ikkunanpielet joudutaan maalaamaan uudestaan (olikin tooosi fiksua maalata ne ennen timanttisahausta...), niin olen tyytyväinen! :)

Jos näistä kuvista mitään tolkkua saa, niin tässä aukko kaikessa komeudessaan eteisestä päin tultaessa (seinustalle tulevat siis keitiön kaapit).

Tässä vielä ikkunalta päin kuvattuna, tilanne jälkeen...

...ja ennen

Keittiön taso käytiin viime viikon lopulla tilaamassa Ikeasta. Sen kanssa tulikin sitten säädettyä, kun allekirjoittanut muuttikin parin päivän kuluttua mielensä siitä minkä värisellä reunalistalla tason haluaa... Ensin päädyttiin metallinväriseen reunalistaan ja sitten tulinkin siihen tulokseen, että haluan koko tason olevan kiiltävän valkoista. No onneksi asia saatiin muutettua! Lisäksi tilasin tänään keittiöön ja Pikkumurun huoneeseen tulevan laminaatin...enkä ole sitäkään yhtään varma! Tai siis kai sitä täytyy varma olla, kun ei sellaista löytynyt, millaista olin päässäni kuvitellut. Mutta iski laminaattia tilatessakin epavarmuus, että pitäisikö sittenkin muuttaa ihan kokonaan väriä. Tämän kaiken laitan kyllä vauvaperheremontoinnin piikkiin...tuntuu, ettei ehdi oikeen yhtäkään ajatusta ajatella loppuun asti. Sitten paikanpäällä (kuten vaikkapa Ikeassa) summamutikassa hätäseen päätetään JOTAIN. Että saapa nähdä, mitä tästä kämpästä tulee :D

Mutta nyt äkkiä nukkumaan! :)

Klara vappen

Tänään vietetty ansaittua löffimispäivää, käyty vapputorilla, syöty kiinalaista, herkuteltu ja nukuttu koko poppoo kolme tuntia päikkäreitä! Meillä Pikkumuru ei siis nuku yleensä kuin tunnin kerrallaan. Kyllä on tehnyt hyvää viettää pitkästä aikaa lepopäivää :)

Uusilla voimilla uuteen viikkoon...ja remonttiin!